Vuonna 2000 lähes 200:n valtion johtajat ja parikymmentä kansainvälistä järjestöä sopivat YK:n johdolla vuosituhattavoitteista (Millennium Development Goals) – tuolloin asetettiin tavoitteet paremmasta maailmasta. Vuosituhattavoitteisiin kuuluu kahdeksan päätavoitetta ja 21 alatavoitetta, jotka päätettiin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Ajankohtaisuutensa vuoksi Susanna on koonnut blogi-kirjoitusten sarjan vuosituhattavoitteiden toteutumisesta tai toteutumattomuudesta Aasian näkökulmasta.

Aasian menestystarina on kiistaton, mutta kehitys ei ole valitettavasti osunut kaikkien kohdalle. Joka kolmas äärimmäisessä köyhyydessä elävä ihminen on intialainen, lähes joka toinen bangladeshilainen on alityöllistetty ja nepalilaisen työntekijän vuosiansiot ovat keskimäärin 1.500 dollarin luokkaa. Ei ole sattumaa, että esimerkit ovat Etelä-Aasiasta. Tyynenmeren Aasian alueista juuri Etelä-Aasia on kehittynyt selvästi hitaammin kuin Itä- ja Kaakkois-Aasia, vaikka Intia onkin onnistunut monella sektorilla myös kasvamaan.

Koemme Avaintuloksessa, että yritysten on tärkeää ottaa huomioon myös kolikon himmeämpi puoli, sillä sosiaalisiin ja ympäristöhaasteisiin törmää – kirjaimellisesti – jokainen Aasiassa liiketoimintaa harjoittava henkilö. Oma taustani on luonnontieteissä ja koen tärkeäksi kouluttaa myös näistä asioista, jotta haasteisiin voi varautua ja jopa parhaimmillaan edistää omalta osaltaan kehitystä. Tai ei ainakaan heikentää tilannetta. Lisäksi koen, että jokaisen on tärkeää ymmärtää, mitä maailmassa yleensäkin tapahtuu.

Ensimmäisessä kirjoituksessani tarkastelen vuosituhattavoitteiden ensimmäistä päätavoitetta eli köyhyyden vähentämistä. Tavoitteet ovat seuraavat:

1. Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen
1.A. Alle yhdellä US-dollarilla päivässä elävien osuuden puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä
1.B. Täystyöllisyys ja kunnollinen työ kaikille, myös naisille ja nuorille
1.C. Nälkäänäkevien osuuden puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä

Epäusko tavoitteiden toteutumista kohtaan herää varmasti viimeistään täystyöllisyyden utopian kohdalla. Kannattaa kuitenkin katsoa pintaa syvemmälle, sillä tavoitteen määrittelynä on muun muassa BKT:n kasvu työntekijää kohden ja alipalkatun työn vähentyminen. MDG-raportin mukaan talouden yleinen taantuminen on heikentänyt ymmärrettävästi tämän tavoitteen toteutumista kehittyvissä maissa, mutta se on aiheuttanut myös negatiivista kehitystä Länsimaissa. Erityisesti työn tuottavuuden kasvu on hidastunut vuosina 2008-2013 verrattuna ajanjaksoon 2000-2008.

Sen sijaan äärimmäisen köyhyyden puolittaminen saavutettiin jopa etuajassa. Vuonna 1990 lähes puolet kehittyvissä maissa elävistä ihmisestä eli absoluuttisessa köyhyydessä eli alle 1,25 US-dollarilla päivässä, kun luku vuonna 2010 oli laskenut jo 22 %:iin. Toisin sanoen: yli 700 miljoonaa ihmistä on nostettu pois äärimmäisestä köyhyydestä. Erityisen hyvin tässä tavoitteessa on onnistunut Kiina, jonka väestöstä jopa 60 % eli äärimmäisessä köyhyydessä vielä vuonna 1990, mutta mittausvuonna 2010 enää 13 %. Myös esimerkiksi Indonesiassa vastaavat luvut ovat 54 % ja 16 %.

Nälkäänäkevien osuus on vähentynyt yli tavoitteen Kaakkois-Aasiassa ja Itä-Aasiassa lähes tavoitteen mukaisesti. Valitettavasti Etelä-Aasia ja erityisesti Intia pitää viimeistä sijaa myös näissä tilastoissa, sillä alueella lähes viidesosa väestöstä näkee kroonista nälkää ja noin 30 % lapsista on alipainoisia. Globaalisti nälkäänäkeviä on edelleen yli 800 miljoonaa, ja kokonaistavoite saavutetaan ehkä juuri ja juuri vuoden 2015 loppuun mennessä.

Onnistumisista huolimatta mieleeni nousee aina kysymys: onko tämä riittävästi? Vastaus on kyllä ja ei. Edelleen lähes yksi viidestä maailman kehittyvien maiden asukkaista elää absoluuttisessa köyhyydessä ja erityisesti Etelä-Aasiassa on vakava nälänhätäongelma. Jokainen Aasiassa matkustanut on varmasti myös todennut työolojen ja ylipäätään työnteon eettiset haasteet. Mutta toisaalta edellä mainittujen lukujen valossa pitää myöntää, että jotain on myös tehty oikein. Nyt on vain toivottava, että kansainvälinen yhteisö jatkaa köyhyyden poistamiseen tähtäävää työtään, jotta myös tällä hetkellä kehityksen ulkopuolelle jääneet voisivat saavuttaa paremman elintason ja sitä myöten elämänlaadun parantumisen.

Juttusarja vuosituhattavoitteiden toteutumisesta Aasian näkökulmasta palvelee myös tänään Avaintulos Oy:n Metropolian ammattikorkeakoulussa aloittamaa Human and Environmental Challenges in Asia-Pacific -kurssia, jossa Susanna toimii pääkouluttajana. Seuraavassa kirjoituksessa pohditaan vuosituhattavoitteiden koulutusta koskevan tavoitteen onnistumista.

Susanna Lahtinen
FM, koulutuspäällikkö
Avaintulos Oy

(Kuva: Toni Viksted)