Suomen tavaravienti Kiinaan on tullitilastojen mukaan pysytellyt koko 2010-luvun suhteellisen tasaisena, reilussa 2.5 miljardissa eurossa. Tuoreimman vientitilaston (tammi-heinäkuu 2014) perusteella voidaan odottaa että vuoden 2014 vienti tulee jäämään edellisen vuoden tasosta. Koska Kiinan markkina kasvaa kuitenkin 7-8 prosentin vuosivauhtia ja Kiinan valtion valuuttavaranto hipoo ennätyksellistä neljäätuhatta miljardia dollaria, voidaan paikallaanjunnaavista tai jopa hiipuvista vientitilastoista helposti vetää se johtopäätös, että vienti ei vedä. Ei sillä tasolla kuin se voisi, tai millä sen yhteiskuntamme tarpeita ajatellen pitäisi vetää. Vieraskynäkirjoituksessa Kiina-asiantuntija Juha Moilanen pohtii miksi näin on.

Suomen vienti koostuu pääsääntöisesti teollisista tuotteista, tavaroista ja myös yhä enenevässä määrin, palveluista. Meillä on selkeästi osaamista teollisten tuotteiden kehittämiseen ja tuottamiseen. Kiina puolestaan elää murrosvaihetta, jossa halvan bulkkitavaran valmistamiseen keskittynyt talous pyrkii jalostusarvolla mitattuna porrasta tai kahta ylemmäksi, samalla panostaen omaan tuotekehitykseen ja -innovointiin. Tähän Kiinaa ajaa sisäinen pakko: turvatakseen hiljalleen vanhenevalle mutta nopeasti kaupungistuvalle väestölleen riittävät elinolosuhteet ekologisesti kestävällä tavalla, Kiina ei enää voi turvautua ulkomaisten innovaatioiden kopioimiseen. Kiinan täytyy itse keksiä uusia, innovatiivisia tapoja paitsi kasvavan keskiluokan tarpeiden tyydyttämiseksi, myös estääkseen jo nyt käsilläolevaa ympäristökatastrofia pahenemasta entisestään. Suomella on tarjota runsaasti vientikelpoisia tuotteita, joita Kiinassa paitsi tarvitaan, myös ollaan halukkaita ostamaan: laaja-alaista ympäristöteknologian ja energiatehokkuuden osaamista. On teollisuuden prosessiosaamista, terveysteknologiaa ja koulutusosaamista. Tutkitusti Euroopan puhtaimmat elintarvikkeet. Listaa voisi jatkaa paljon pidempäänkin. Ja silti vienti ei vedä.

Kiina on tänä päivänä monen tuotteen osalta maailman kilpailluin markkina. Siellä menestyvät vain kilpailukykyisimmät ja osaavimmat toimijat: ne, jotka ymmärtävät että paraskaan tuote ei myy itse itseään, vaan että jokaisen kaupan eteen täytyy olla valmis panostamaan, erityisesti myynti- ja markkinointityön merkitys korostuu. Menestystä siivitetään etsimällä, löytämällä ja sitouttamalla oikeat paikalliset jakelukumppanit. Pitkäjänteisesti: ei vasemmalla kädellä tehden, ei sähköposteja lähettelemällä, vaan paikan päällä toimien. Kiinan markkinoiden viisi p:tä ovat product, protocol, preparation, patience ja presence. Kaksi k:ta ovat elintärkeät know-how ja know-who.

Suomen vienti ei vedä, koska valtio ei vie mitään. Yritykset vievät. Yrityksen vienti vetää, jos yrityksellä on kilpailukykyiset tuotteet, jos vientimarkkinat ovat yrityksen strategiassa riittävän voimakkaassa painoarvossa, ja jos viennin osaamiseen ja aikaansaamiseen resurssoidaan riittävästi. Valtio voi tarjota työntöapua yrityksilleen kuten Oy Suomi Ab on nyt viimeksi elintarvikeviennin osalta tehnytkin, mutta loppuvastuu viennistä täytyy olla yrityksillä itsellään. Jokainen Kiinassa vähänkään operoinut tietää, että kyseinen markkina on täynnä haasteita – kulttuurisia, kaupallisia, juridisia ja monia muitakin, joiden taakse on helppo piiloutua. Siitä huolimatta, Kiina on ollut ja on edelleen, jopa yhä enenevässä määrin, se kaikkein tärkein markkina monelle suomalaisyritykselle, joten kaikki menestysedellytykset ovat olemassa. Paitsi teollisuustuotteiden osaajille, myös ennakkoluulottomille kuluttajatuotteiden tekijöille.

Pahimmat viennin haasteet taitavatkin loppujen lopuksi löytyä yritysten omista pääkonttoreista: If There’s a Will, There’s a Way. Onks Willjoo näkyny?

Juha Moilanen
CEO
Chinaworks Finland

juha.moilanen(at)chinaworks.com / kiinakoulutus.fi
Linkedin: https://www.linkedin.com/in/juhamoilanen